Pesäpallo on hieno laji...

Kyllä nyt on syksyllä tullut nautittua täysin siemauksin pesäpallon pudotuspeleistä. Kyllä ne nimenomaan tässä lajissa on aivan oma maailmansa. Kesällä saattaa kärkijoukkueet vedellä pelejä puolivaloilla mutta pudotuspeleissä on henki toinen. Silloin joukkueissa tutkitaan videolta vastutajan peliä yöt läpeensä ja yritetään etsiä jotain heikkoja kohtia.

Samalla kun taktisella puolella skarpataan niin myös pelaajat skarppaa henkisellä puolella. Pesäpallossa iso osa peliä ratkotaan myös henkisellä puolella ja sen tiedostaa kaikki joukkueet. Vastustajaa koitetaan horjuttaa henkisellä puolella ja toivotaan samalla edes pientä vaikutusta vastustajaan. Kun vastakkain on kaksi hyvin samantasoista joukkuetta niin ratkaisut tulee yleensä henkiseltä puolelta tai sitten huikeiden yksilösuoritusten kautta. Jos toinen joukkue saa hengen päälle ja joukkueella on itseluottamus kunnossa niin sillä yleensä ratkotaan pelejä. Siihen vielä vastustajan itseluottamuksen pieni horjutus päälle niin homma alkaa olemaan helpompaa.

On pesäpallossakin tietyt puolet tuossa psyykkaamisessa joista en itse niin välitä. Se on lähinnä tätä epäonnistuneiden vastustajien hiillostusta. Ymmärrän kyllä hyvin tuuletukset ja kuittailut omien hyvien suoritusten jälkeen, mutta en sitä että siinä tilanteessa käydään sen mahdollisesti munanneen vastustajan kimppuun - henkisesti tosin - vaikkei aina pieneltä kähinältäkään vältytä. Esimerkkinä siitä mistä en pidä oli 2. finaalin kotiutuslyöntikisa jossa Vimpelin sisävuorolla lyötiin pallo kohti KPL:n sieppari Ojalaa joka sai pallon vain torjuttua, muttei haltuun niin hyvin, että olisi pystynyt polttamaan etenijää kotipesään. Heti tilanteen jälkeen Vimpelin pelinjohtaja Ojanperä juoksi kaarelta kohti Ojalaa kuittaamaan tämän epäonnistumisesta. Väliin tarvittiin pari tuomaria ettei Ojala olisi käynyt käsiksi. Ojanperä taas häipyi rauhassa virnistellen ilmeisen onnistuneelle (ainakin omasta mielestään) psyykkaukselle.

Kyllä pelaajia poltettaessa on ihan oikein tuulettaa poltetulle pelaajalle ja vähän psyykata samalla kun hakee itse henkeä päälle mutta toi edellinen tapaus oli vähän mautonta. Eikä tämä nyt ollut minkään kouvolalaisen katkera mielipide asiasta. Tosin vimpeliläisenä tota olisi varmasti katsonut eri värisin lasein. Näin puolueettomalle pesäpallon ystävälle vaan pisti tapaus silmään.

Pesäpallon arvostus

On tässä viime aikoina tullut mietittyä tuota pesäpallon arvostusta. Kyseessä on kuitenkin suomen kansallispeli ja se kiinnostaa yleisöä. Uusimmassa Urheilulehdessä asiaa ohimennen käsiteltiin ja nousi esiin asia vähän eri valossa. Siinä oli vähän suuntaa antavasti vertailtu mm. lajien välisiä yleisökeskiarvoja.

Miesten Veikkausliigan ja Superpesiksen katsojamäärät suht samoilla tasoilla 2000 katsojan nurkilla. Pesäpallossa taisi olla jotain 1800 katsojaa/ottelu ja jalkapallossa sitten lähemmäs 2000 katsojaa/ottelu.
Eli liikutaan kuitenkin suht samoilla tasoilla. Mielenkiintoinen nosto oli naisten yleisömäärien vertailu. Pesäpallossa puhuttiin naisten kohdalla jostain +600 katsojan keskiarvosta ja jalkapallossa vain muutamasta satasesta jos siitäkään. Eli naisten pesäpallo on selvästi suosituin naisten laji.

Montako pesäpalloilijaa palkittiin esim. tämän vuotisessa Urheilugaalassa? Onko ollut ehdokkaina vuoden urheilijoiksi? Aika hiljaista on. Naisten jalkapallo muuten palkittiin Urheilugaalassa buumin synnyttämisestä. Joo katsomoissa varsinkin näkyy. Minkä takia "junttilaji" pesäpalloa ei noteerata millään tavalla?

Olisi ehkä urheiluperheen aika hyväksyä pesäpallokin joukkoonsa ja palkita se ansaitusti hienosta comebackista kaikkien sopupeliskandaalien jälkeen. Se on sen ansainnut.